osa 16. Lungisti (sarja paattyy)

Seuraavaksi nahdaan viimeinen osa sarjasta jooguruiset paivani Intiassa. Viimeisessa osassa joogi sinetoi kolmikuista matkaansa lungiuden ihmemaassa.

Tama tositapahtumiin perustuva 16 osainen draamasarja saanee jatko-osan viela suomalaisen tuotantoyhteyden kautta. Kakkossarja tulee kertomaan jooguruuden juonenkaanteista pohjolassa, kotiinpaluusta, pakkasesta ja edelleen elaman pikku ilmiosta. Nyt kuitenkin viimeisen itamaisen lahetyksen seuraan. Oikein mukavaa elon kuva -hetkea.

Toden totta – ja epatotta, kirjoitan viimeista kertaa Intiasta. Epatotta, silla muistuttaakseni tarinoista ehka hiukan innostunutta mieltanne haluan korostaa, ettei mitaan lukemaanne ole olemassa. Kaikki paassanne on illuusiota, muttei valetta. Tositarinaa muttei olemassaolevaa enaa. Missa ikina elattekin, ja etenkin jos jonain paivana saatte timanttisen mahdollisuuden matkustaa Intiaan ja vielapa Mysoreen, pitakaa itsekunnioituksenne silla tasolla ettette raahaa mukananne lurinoitani, ettette enaa silloin tuijota edessanne kuvaa blogistani vaan kuvaa todellisuudesta. Silloin huolehditte ettette ole auttamatta takertuneita sellaisiin valmiiksisyotettyjen einesruokien sumuun, etta todelliset herkat ja herttaiset elamantilanteet saattavat menna auttamattomasti selkanne takaa. Alleviivaan siis etta tama oli yksi kokemus totuudesta.

Ah. Tokavika paivani on ollut kiva Sharathin ohjaama aamujooga varttia vaille kuudesta puol kahdeksaan, sitten lepposalla askelluksella suihkun kautta aamiaiselle. Uppma seisomapaikka-kahvilassa, siis kokko jotain couscousin tyyppista tuotetta makoisasti maustettuna ja kasviksilla ja kookoschutneylla hoystettyna. 8 rupiaa, eli n. 15 senttia. Nam. Sitten istuskelin kadun varressa, yhden viela nukkumassa olleen putiikin portaalla, aamulehtia lukevien intialaismiesten valissa, ja katselin kuinka elamaa virtasi edessani monella tapaa ja moneen suuntaan.

Jossain vaiheessa vierustoverit vaihtuivat uusiin ja sain viereeni kerjalaissisaruskatraan. Pikkuvauva n. 9-vuotiaan tyton sylissa ja n. 5-vuotias poika ja pikkuinen apina. Kaikki ihan hirvean likaisia. Ja koko konkkaronkan olen nahnyt taalla Gogulamissa lahes paivittain kolme kuukautta. He riippuvat lansimaalaisten kintereilla ja hokevat anna anna anna anna anna rahaa rahaa rahaa ruokaa ruokaa ruokaa ruokaa jne jne jne jne. Taalla ei ihan hirveasti ole kerjalaisia mutta kuitenkin, joka paivalle riittaa vakea vastaan tulemaan. On mahdotonta pelastaa mailmaa kerjalaisilta. Ja onko pelastava teko olla antamatta vai antaa? Sita ja ilmion herattamia tunteita on taalla saanut kuunnella sisallaan paljon. Osa joogaa. Ei mitenkaan selvaa etta antamalla rahaa autat. Esimerkiksi naille lapsille en antanut tanaan, enka yleensakaan. Istuin vaan ja annoin heidan asettua kerjayksen lopetettuaan viereeni ja jaoin tilaa lampimalla lasnaololla. Toivoin siina todella ettei lapsia tassa maailmassa laitettaisi tuollaisiin rooleihin, etta heilla olisi vanhemmat jotka oikeasti rakastavat. Ja jos heilla ei ihan oikeasti ole muuta mahdollisuutta tarjota hyvinvointia lapsilleen kuin lahettamalla heidat ihmisarvoa alentavaan kerjaysrulijanssiin kadulle, niin etta nama Gokulamin (Intian Beverly Hillsiksikin joiden kutsuman) averiaat intialaisasukkaat ymmartaisivat myos ottaa yhteisona auttamisen vastuuta, jottei tallaista viattomien pikkuisten ihmistaimien henkista pahoinpitelya tarvitsisi taalla toteuttaa. Jos annan 50 rupiaa, lahettavat vanhemmat lapsensa kenties huomennakin entista innokkaammin kadulle saamaan maksamaani palkkaa joka kaytannossa on vain toimintaa yllapitavaa innosterahaa. ???? Kukatietaa, en mina ainakaan. Noiden asioiden kohtaaminen ja rauhallinen katsominen silmasta silmaan ei ole helppoa, mutta tarpeellista ihmisluonteen ja ymmarryksen kasvattamiselle – joka taas luo pohjan toiminnalle. Silmien sitominen pahalta ololta ei vie ketaan kotiin.

Sitten vastakohtiin, kipusin pikkuruiseen raataliliikkeeseen, jossa olen lapi taalla oloni asioinut ja tilaillut mittatilausvaatteita. Ja toiset jaivat kadulle – onneksi edes jotain vaatteita yllaan – joka on oikeasti hyvin irstas todellisuuskuva. Tuntuu pahalta ja toisaalta raatalimeininki tuntuu hyvalta Vastakohtien pelikenttaa elama. Raatali Lokesh on oikein ihana ihminen ja taitava mies. Han ompelee vanhalla rautamasiinalla joita en tieda kaytetaanko enaa Suomessa, erinomaista jalkea. Intoili muuten jo kyselemaan etta milloin paasisi tekemaan haapukua … hehee … taisin antaa jotain lennokkaita arvioita mahdollisista yhteistyon jatkamisen ajankohdista naissa merkeissa. Ja rauhallisesti siella, muistakaatte, etta ainoa varma asia elamassa on muutos
Kuva arvon Lokeshista ja hanen suloisesta vaimostaan tassa:

Viimeisen paivan aatto on kaikkiaan ollut rauhallinen. Olin tassa mennaviikolla varsin kipeana taas ja siita superripulista eilen selviydyttyani olet pakkaillut olemustani kasaan, lahtokuntoon. Kaikki alkaa olla valmista lahtoon, nyt vaan lungeilen nama viimeiset ajat ja nautin joka hetken – mita ikina se onkaan.

Koska vikat paivani ovat olleet istumista jossain ja elamankuvien katsomista ja kuvaamista, haluan ne myos tahan sinetoida. Tassa tulee pari lempikuvasarjaa…
Jos nyt kysyttaisiin mika on lempielaimeni, vastaisin etta intialainen lehma. En tieda tarkkaan mika tuon lajin nimi on, mutta se on jotenkin tehnyt muhun taalla suuren vaikutuksen. Tyypillinen tyokaveri duunarien varittamassa jokapaivaisessa katukuvassa. En voi muuten kuvailla kun etta noi lehmat on jotenkin valtavan kauniita:

Ja lehmansiltana seuraavaan kuvasarjaan, ensimmaisessa kuvassa lehman kera uusi teema, lungeilu.

Lungeilija taustalla, nilkkapituisessa valkoisessa lungissaan (nayte A)

Lungeilua harrastaa taalla erityisesti miehet. Kuvissa esiintyvan asun nimi on lungi. Siina kaksi metria puuvillakangasta kietaistaan vyotaron ympari (nayte A). Ja useimmiten se viela, aarimmaisen rennoin kadenhelautuksin, kaannetaan kaksinkerroin ja kieraytetaan edesta solmunsukuiselle taitokselle (naytteet B-D) :

B C

D

Sitten kuuluu kavella rennosti ja elaa rentona – mutta ahkerana. Kannattaa kokeilla, Hannu ainakin (vaikka rento ja ahkera se oli kylla jo ennen lungiakin) tykastyi vallan. Kivempi kuin marka saunapyyhe.

Ja sitten kuvasarja istuskelupaikkani ohi kulkeneista tyypillisista kulkupeleista:

   

Tama aika Intiassa on ollut mahtavaa, tosi tarkeaa joogalleni, kasvulleni, olemiselleni itsessani ja tassa maailmassa. KIITOS kaikille, joilla on osaa tai arpaa olemiseeni taalla, eli lahes kaikille, koska kaikki elamani asiat taisivat taikoa osansa siihen etta minusta tuli ihminen joka paatyi haluamaan Intiaan ja matka mahdollistui.

Muuttuneena, ja samana, ja ihan ihmisena palaan. Nama olivat rivit reportaaseja ajastani taalla ja loppu tulkoon rivien valista siina olemuksessa jolla tulen jatkaman elamaani. Ihanaa tulla takaisin Kotiin rakkaat ihmiset ja asiat !!!!!!

Unta, tajuttomuutta ja todellisuuden keventymista

Tervehdys taalta ihmemaasta. Kaikenlaista kummaa vaan tapahtuu…

Uni, oli viimeoinen. Sellainen josta jai kutkuttava olo. Nain unta etta olimme Hannun kanssa muutamassa maaseudulle vanhaan puutaloon, jonka pihamailla siina unessa hiipotettiin onnesta soikeina ja esiteltiin paikkoja joidenkin laheisten ihmisten kanssa iloiten. Omenoitakin kasvoi pihalla. Sitten herasin ja tajusin etta kaikki olikin ollut vain unta, kuten tiedatte usein kayvan. Voi raka. Kuitenkin hetken siina aamuhamarissa tarkistettuani todellisuuskasitystani ymmarsin etta ei, sanoisinko melkein voimasanan kera, unihan on totta! Ja sita aimistelen edelleen- ja taas. Taalla on aikaa olla ja ihmetella, ja kayttaa sita yrittaen keksia milla ihmeen keinoilla voida Kiittaa riittavasti tassa elamassa tuon unen toteutumista. Aion pistella tikkua ristiin sormien sijaan. Tervetuloa Vaaksyyn!

Ja mita tajuttomuuteen tulee, viimeinen kuukausi on antanut jos jonkinlaisia naytteita olemisen ulottuvuuksista. Keho-mieli-sielu setti on ollut hiukan pyorityksessa. Syita on monia. Yksi prosessien paatoslaukaus kaiketi tapahtui eilen. Kesken aamuisen joogistelun Sharathin salilla, kuulin kolinaa, sitten kysymyksia, ja siinapa kohta ymmarsin pyortyneeni. Olen aika aimistynyt kokemastani. Olin itse kolissut lattiatasoon ja kaikki tietysti hammentyivat ja kyselivat. Taman naisen muistiin ei mahdu yhtaan kertaa etta olisin elamassani ennen pyortynyt. Kaikkea sita mahtuukin joogamattolla tapahtumaan – tosin tassa tapauksessa lainasin haluamattanikin myos naapurin mattoa Kuulostaa aika kornilta ehka, mutta kaiken kaikkiaan koko juttu nayttaytyi tarkeana osana joogaharjoitustani. Tajunnan menetys, vintti pimeeksi, oli oikein tarpeellista nyt. Oppitunti nro. montasataamontakymmeneskolmas.

Ymmarsin monia tarkeita asianhaaroja. Muun muassa oivat opiskeluni Nagarajin kanssa loppuivat edellisena paivana ja se jakso oli vienyt joogaani tosi paljon paahan. Missa jooga ei oikeasti ela. Ja lisaksi paivat olivat melkoisen tayteliaita, energiaa vievia. Teoriaopintojen jalostus tapahtuu kaytannossa ja silloin ei tarvitse enaa ajatella, ensin tarvii kuulla ja tietaa faktat – ja sitten niiden voi antaa vaan tapahtua, yrittamatta muuttumista vakivaltaisesti. Ja nain kun kirjaimellisesti menetan ymmarrykseni pokraten, saanen samalla luikauttaa oppimani teoriat syvemman vaikuttamisen tasolle ja relata. Ela hyva nainen ajattele enaa, sanoi keho. Tulee tietysti mieleen myos Pattabhi Joisin opetus etta harjoituksesta 99,5 % on kaytantoa, harjoitusta (huom prosenttiluku on tata nykya nostettu puolikkaalla) ja loppu teoriaa. Todentotta, nyt on aika antaa teorioiden sulaa, vintti pimeena, mutta valppaana kiitos eika ihan kanttuvei’ naapurin matolla makoillen.

Tanaan sitten koitti uusi aamuharjoitus ja kiitos pyortymiselle (seka kaiketi myos eiliselle Nikon kanssa nautitulle maailman makoisimmalle intialaisillalliselle), energia oli ihan uutta. Viime viikot on ollut jotain ihme puristusta kehossa, mieli sita tietysti matkien, ja hengitys, prana, ei ole kulkenut. Nyt sitten ei voinut yrittaa mitaan muuta kuin pysya lasna joka ikisessa hengen hievahduksessa, ettei taas katoa todellisuudesta. Jokainen yritys tehda jotain tuntui vakivaltaiselta ja niinpa en yrittanyt, vaan joogasin. Taisin ymmartaa jotain oleellista, ja todellisuuteni olikin kevyempi kuin aikoihin. Ihanaa kun “kakan” jalkeen loytyy puhtautta

Antaa jutun jatkua… miten ikina se paatyykaan jatkumaan.

Nyt juuri jatkuu niin etta lepailen tovin ja menen illallistamaan Deepakin kanssa, joka on varsin hyva intialaisystava. Taisi pullikoida myos aiemman tekstin jouluisissa tunnelmissa Lalitha Mahalin uima-altaalla.

Kuulemisiin, kirjoittelen taas – siihen asti, koitan pysya riittavasti tajuissani

Pitakaa huolta toisistanne

Kahdeksan haaran tiella

Taalla sita mennaan enimmakseen sisaisissa retkissa talla kertaa. Kuvaileminen hankalampaa, Nikon on lepaillyt kaapissa ja olen tutkailut nakymattomia Ei kuitenkaan ihan hourintaa, kylla tassa jotain tulee nyt kirjoiteltua jooguruisista juonenkaanteista viimepaivilta. Tammikuu on siis tayttanyt aistini ja aikatauluni harjoituksilla. Astangaa, mika parasta.

Taisitte jaada kelkasta siina main kun olin harjoitellut Ajayn kanssa joitain paivia ja odottelin Sharathin paluuta. Niin Sharath sitten palasi tyo”lattiansa” aareen. Ja ilo oli sukeltaa harjoitukseen hanen salillaan. Eka viikko takana. Ykkossarjassa taas, koska eka viikko on kaikille ykkosta ope opasti Se on ihan ok, ei ole vimmaa mitaan muuta hamuillakaan. Asioita tapahtuu nyt vahan muilla alttareilla kuin asanasisalloissa, se ei tunnu nyt olevan ykkosasia. Ja, silloin kun asiat muuttuu, kuten nyt harjoituspaikka ja koko paivarytmi ja Hannun lahto ja asioita sisalla, tuntuu parhaalta toimia mahdollisimman yksinkertaisesti. Kehon puolesta olen saanut nauttia tukkoista ja raskasta olemusta, ja onpa mielikin ollut hiukan silla kannalla. Ei kuitenkaan vakaavaa, vaan luonnollista, niinhan sita joskus on. Nouu problem. Kaikki elamantapahtuma on mielenkiintoista ja jooga auttaa muutoksissa.

Paivarytmi on nyt ollut tosiaan erilainen, kun heraan vasta seittemalta ja harjoitus aloitetaan 8.15. Sharathin salilla on hyva harjoitella, han on turvallinen, lasna ja rento. Vaikkei han liioin ohjauksella ykkossarjaan puutu, niin se valittyy etta han tietaa syvasti mita tekee ja nakee mita me teemme. Jotenkin eri tavalla kun isossa salissa olen tuntenut Sharathin, han on pehmea ja tuntuu pitavan meista hyvaa huolta. Saa harjoitella rauhassa, tutkia omaa joogaa ja luottaa siihen etta ohjausta tulee jos tarvii. Ja mita siella pienella tutkimusmatollani on tapahtunut, on ollut mielenkiintoista. Ei mitaan paatahuimaavaa, mutta paivittainen harjoitus kylla antaa aina ymmarrysta. Hienovaraisempaa aistimista siita miten muu elama vaikuttaa harjoitukseen, eli miten elama vaikuttaa ihmiseen. Ja asanaharjoituksesta saa voimaa kunnioittaa taas sen viisauden seuraamista miten ihminen vaikuttaa elamaan.

Iso asia harjoitukselleni on ollut opintojen jatkaminen Dr. Nagarajin kanssa. Olen siis palannut pulpettiin sen saman opettajan kanssa, jonka opetti joulun alla joogaterapiaa. Tama mies on kylla nayttanyt voimansa, tykkaan tosiaan opiskella hanen opissaan. Ottaa varsin paljon aikaa paivistani tassa pari viikkoa, siksipa blogissakaan ei paljon elonmerkkeja ole nakynyt. Aamujoogasta selvian pyyhkimaan aamiaisenjaljet suupielista vasta puoleltapaivin ja puol kolmesta seittemaan olen keskimaarin istunut Nagarajin vaikutusalueella. Pari paivaa viela jaljella. Ei kuitenkaan valittamista, toivoinkin loytavani taalla jotain tukipilareita joogan aamuasanoita laajemman opiskelun tueksi. Patanjalin joogasutrat on toinen kurssi, ja toinen keskittyy pranayamaan, mudriin ja meditaatioon. Erinomaista. Sutrat on ikuruisia teksteja joihin nama meidan harjoituksemme perustuvat ja on ollut ilo kuunnella jonkun selkeasti selostavan mita kahdenksanhaarainen astangapractice kokonaisuudessaan tarkoittaa alkuperaisiin teksteihin viitaten ja mita tama filosofia oikein kirjain kirjaimelta on. Pikkuisen kirmaa juttu kylla pitkalle ja laittaa pikku joogin pohtimaan oman harjoituksen tarkoitusta ja suuntaa.

Ja miten muuten tama joogakyla on elanyt, niin Pattabhin vetovoima on nyt tammikuussa todella pulpunnut, ihmisia tulee ympari maailmaa ja joka kolo tayttyy joogeilla. Eika vahiten suomalaisia, meita on nyt ainakin 20 – ja lisaa on tulossa kok ajan. Pattabhin salilla harjoittelee nyt joka aamu yli 200 joogia ja ovat jopa joutuneet laittaa luukut kiinni. Siis tammikuun alun oppilastulvan vuoksi uusia opilaita ei ole enaa otettu. Kylla silta on jotkut jaaneet ulkopuolelle ja etsineet sitten paikan joltain muulta salilta. Sharathkin ottaa yleensa kasittaakseni vain 20 oppilasta omalle salilleen, mutta nyt on siellakin ollut noin 30. Han kaiketi ottaa joitakin noista salittomista joita kaduilla hiippailee etsien joogamattonsa kokoista kaistaletta gurun laheisyydesta. Onneksi nyt kuitenkin on myos poislahtijoita ja tilanne toivottavasti raukeaa antaen kaikille mahdollisuuden harjoitella gurunsa kanssa. Ei varmasti ole kivaa matkustaa tanne asti kuulemaan ettei mahdukaan saliin. Aina ei ole kivaa, mutta paremmin organisoitu systeemi olis mun mielesta poikaa.

Kohta taalta irtoaa muutama Jyvaskylaankin lahtija. Ensin lentaa Niko ja muutamien paivien paasta on mun vuoro. Kaksi viikkoa…

Niko on muuten loytanyt oivaa uutta virtaa joogaansa, vaikuttavan hyvaa opettajuutta ja erinomaisia oivalluksia tsekaten hiukan toisaalla kulkevia katuja Mysoressa. Han meni siis rohkeana poikana valtavirran vieresta ja harjoittelee nyt vikan kuukauden B.N.S Iyengarin kanssa. Tosi ilostuttavaa kuulla miten kadesta pitaen tama Iyengar valittaa (kuitenkin a-pisteiden kera) tietoaan joogasta, yksityisopetuksessakin on Niksu saanut joogan kahdeksaa haaraa haaravoida. Hyva. Ei kuitenkaan ihan aloittelijoille voi suositella, tulee vaan turhaa sekaannusta, kun kuitenkin Suomessa harjoitellaan selkeasti Pattabhin mukaan.

Nyt en enaa jaksa kirjottaa… Hyvin menee, kun niin asennoituu elamaa ottamaan, ja tulkoon mita tulee. Raporteeraan talla palstalla viela naiden kahden vikan viikon tunnelmia, koska ne eivat suinkaan ole mitaan turhuuden paivia.

Niille, jotka eivat harjoittele astangan syovereissa, osoitan hienoista osanottoa, koska tamankertainen juttu taisi olla aikalailla jooga-sita-jooga-tataa

Hyvaa terveytta kaikille!

Hyvaa vuotta 2007 !

Vuosi on takana, uusi edessa ja joulun tahdet ne viela tuikkii maailmalle. Kaikkien mahdollisuuksien ja mahdottomuuksien aikaa siis mitataan taas uusin lukemin, 007, ja uusi setti aikaa on tarjolla tammesta jouluun. Iloa hyviin kaanteisiin ja rohkeutta vaikeiden kohtaamiseen. Toivottavasti teitte paatoksenne uudelle vuodelle yksinkertaisina ja pienin askelin tavoitettavina. Mina ainakin tein, yksinkertaisuus elamisessa kaikkiaan, sisainen hiljaisuus ja elamanvoiman kasvattaminen niin omassa kuin muidenkin elamassa olkoon suunnan johtoteemat.

Tassa muutama kuva jouluaatostamme taalla. Kuten jo olen kertoillut olimme palatsihotellilla, mina, Hannu ja intialainen ystavamme Deepak.

 Elamaniloista hymya ai tarvitse etsia kaukaa kun tama mies paasee veteen ja nostaa paansa pinnalle ensimmaisen sukelluksen jalkeen

  Tassa kuvassa uimassa Deepak, taustalla joku reenaa uimataitojaan ja Hannu loikkii nurmikolla

   Ja sitten kaupungin kalleimpien buffeepoytien kultaa. Oli muuten kahden kuukauden intialaistumisen jalkeen pitkan harkinnan takana raaskimmeko todella torsata nain kalliiseen lounaaseen. Harkitsimme pitkaan ja joulun kunniaksi paadyimme lopulta sijoittamaan tuon huikeat 8 euroa per nena

Jotta vaihteeksi pitaisin teita ajan tasalla kotielaimistamme, on tassa kuva liskostamme. Han asustelee huoneessa ja juoksentelee silloin talloin pitkin seinia. Biologi juoksi innoissaan perassa – tosin enimmakseen jalat lattiassa – ja saikin ihan kelpo kuvan kaverista.

  kotilisko

Joogaharjoitukset ovat jatkuneet, kuten elamaan kuuluu. Pattabhin lomaillessa ja Sarathin saapumista odotellessa olen laajentanut hiukan asana-areenoita. Viisiittini kohteena on ollut pikkuinen sali jonka isanta Ajay on nuori mutta taitava opettaja, paikallisen B.N.S. Iyengarin oppilas. Han opettaa astangajoogaa, eli kahdeksanhaaraista joogametodia tutuin asanasarjoin, kuten Pattabhi ja me. Pikkuisen erilaisia tunteja kuitenkin, joka on mielenkiintoista vaihtelua. Torstaisin on esimerkiksi vinyasa-tunti, jolloin tehdaan seisomasarja ja sitten ohjatusti erilaisia vinyasa- ja bandha-harjoituksia. Uusia ulottuvuuksia taas ikuisessa harjoituksen syvenemisessa. Sharath aloittaa opetuksen ensi viikolla, ja silloin toivon taannoisen “lupauksen” toteutuvan ja aloitan harjoittelun hanen salillaan.

Hannu viihtyi Intiassa hyvin. Sosiaalisen kameleonttiutensa ansiosta han sulautui tahan elamanmenoon napparasti. Erityista napparryytta esiintyi ruokailussa, jossa sormin syomisen vakuuttavan intialainen tyyli oli hallussa jo muutamien esimerkkien jalkeen.

Yksi erityisen ikimuistoinen intialainen ruokailu oli Tapaninpaivan lounas, jolloin ystavamme Deepak kutsui meidat kotiinsa. Han asuu isovanhempiensa kanssa, joista han pitaa huolta. Kuvassa Deepak ja isoaiti

   Ja tassa keskella Deeakin sisko, vasemmalla siskon poika ja oikealla heidan ystavansa.

Paikalle oli kutsuttu myos koko liuta sukulaisia, joista muutama kerrallaan tuli sisalle syomaan. Muutama kerrallaan, koska asuntoon ei yksinkertaisesti mahtunut montaa samaan aikaan. Kaksi huonetta ja keittio, hamyisaa savimajameininkia, tosi suloista ja kauniin yksinkertaista ja samalla hiukan surullista. Deepakin huone on parisangyn kokoinen, mutta sankya siella ei tosin ollut, illalla vaan rullataan kaislamatto lattialle ja vedetaan peitto paalle. Isovanhemmat nukkuu toisessa yhta pienessa huoneessa, jossa oli puusohva, ymmartaakseni levitettavaa mallia. Me istuimme puusovalla, ja soimme erinomaista intialaista kasvisruokaa. Siina oli heitettavava viimeinenkin lansimaalaiskotrollimeininki ja syotava ilolla sita mita tarjotaan, hygieniatasoa pelkaamatta. Meidan jalkeen soivat sukulaiset, joista kukin kerrallaan, iasta ja kehotyypista huolimatta, istuivat maahan risti-istuntaan ja alkoivat napparin sormin syoda banaaninlehdelle annosteltuja riisi- ja kasvissorsselikekoja.

 Lopuksi suuret kiitokset, tama vierailu oli tosi tarkea ja ihana.

Viela yksi retki mahtui vuodelle 2006 ja sen teimme Anthonappan luokse. Antsa sai tavata Hannun ja Hannu hanet, seka nahda muutenkin tuon paikan ja sen asukkaat. Tosin kaikkia ei nyt tavattu kun koululaisten lomaillessa kotikylissaan paikka oli kovin hiljainen. Nautimme sitten siita. Oli siella muutama lapsi, jotka saivat kylla aikaan paljon elamaa. Paivan vietimme baanaanimetsassa, viljelmilla, kylan kaduilla, pikkuisissa kodeissa elettavaa elamaa ihmetellen. On tosi rauhoittavaa elaa nain pienesti. Menna vierailulle kotiin jossa yhden sangyn ja pienen tilan jakaa aiti, isa ja kolme tytarta, istua siella heidan kanssaan ilman yhteista kielta ja saada olemattomasta kettiosta loihdittuja maan maukkaita avotulella paistettuja leipasia. Lasten kanssa mentiin ja nahtiin kaikenlaista, pelattiin ja leikittiin joka kaanteessa. Tahtitaivaan nayttaytyessa palmujen lomasta oli kaunista huokaista hyvan paivan paatteeksi ja menna intialaisen kotiruuan ravitsemana nukkumaan.

 Tassa muutaman ilopillerin kanssa

   Ja kaiketi viimekertaisen visiittini joogaosuudesta intoutuneena pojat halusivat esittaa taitojaan. Rentoa ja pelotonta menoa sanoisin.

 Vuoden viimeinen kuva onkin sitten Gogulamissa, jossa siirryimme uuteen vuoteen. Pia ja Pelle ovat Tanskasta ja taalla tietysti joogailemassa. Heidan kanssaan vietimme huiman uudenvuodenjuhlamme – menimme maittavalle paivalliselle ja joskus yhdeksan-kymmen aikan nukkumaan, jotta jaksaa taas seuraavanakin vuonna. Yksinkertaisuus on valttia

Nyt eletaan taydenkuun paivaa, siis ei joogaa tanaan. Ei myoskaan Hannun seuraa, silla han lensi eilen kotiin. Oli kuulemma tosi kaunista katsottavaa kun sai nahda auringon nousun, laskun ja taysikuun lentskarista. Eipa siis ole valittaminen naita pitkia lentomatkoja. Mina vietin sitten ensimmaisen yksinolon paivan pitkilla paivaunilla ja kauneushoitolassa. Hoidatin jalat kuntoon pedikyyrilla ja ensimmaista kertaa elamassani otin kasvohoidon, ja muutuinpa ainakin raikkaammaksi ja kevytkenkaisemmaksi  Ei ole tuokaan touhu hinnalla sotkettu taalla, reilu kahden tunnin kauneushoitosessio “paasta varpaisiin” maksoi n. 8 euroa. 

On oikeastaan tosi hyva olla taas yksin, vaikkakaan en tavuakaan valita yhteista aikaamme. On omiaan saada aikaa yksin joogaharjoitukselle ja sisaiselle matkailulle viela kuukauden verran. Rauhaa ja rentoutta,

Rakkain terveisin